Ylivieskan Seudun Eläkkeensaajien Veteraanijuhla 27.4.2026
Juhla järjestettiin Juurakon Kellarissa. Veteraanijuhla on valtakunnallinen juhlapäivä, jolloin liput nostetaan salkoihin. Veteraanipäivää on alettu viettämään vuodesta1987. Päivämäärä 27.4. tulee Lapin sodan päättymispäivästä, jolloin suomalaiset pääsivät eroon toisesta maailmansodasta.
Kari Löfbacka toivotti väen tervetulleeksi ja juhla saattoi alkaa. Muutamin saatesanoin Kari kertoi Ylivieskan veteraaniyhdistyksestä, joka on loppunut jo vuosia sitten. Aiemmin yhdistys oli aktiivinen ja monenlaista toimintaa oli ollut vireiden jäsenien ja tuloksellisen varainhankinnan ansiosta.
Ohjelma aloitettiin Ukkosten esittämällä ”Muistoja Pohjolasta”. Laulanta oli komeaa. Näin juhla saatiin vauhtiin. Amanda piti vaikuttavan juhlapuheen. Hän kertoi puheessaan kansallisesta juhlasta Mikkelissä, joka on Suomen puolustuksen keskuspaikka ja näin ollen historiallisesti merkittävä kaupunki. Se on edelleen Suomen puolustuksen keskeinen paikka, johon Natokin on johtokeskuksen sijoittanut.
Valtakunnallisen Veteraanijuhjan teemana on tänä vuonna ”Yhdessä eteenpäin katsoen” menneisyyttä unohtamatta. Veteraanien arvopohjaa ovat yhteisöllisyys, osallisuus ja demokratia.
Kauniiden sanojen jälkeen oli musiikin vuoro. Laulusta vastasivat laulu- ja soittoryhmä Ukkoset ja Eukkoset. Säestyksestä vastasivat hanureillaan Taimo Löf ja Jouko Niemi. Miehet ja naiset esittivät yhdessä ja erikseen ikivihreitä veteraanijuhlaan sopivia kappaleita kuten Veteraanivalssi, Partisaanivalssi, Elämää juoksu-haudoissa ja Sillanpään marssilaulu. Kuulimme myös Jouko Niemeltä hänen itse sanoittamat ja säveltämät kapaleet: ”Isänmaa vaarassa” ja ”Sotavanhus ja lapsi”. Myös Taimo Löf esitti Reima Huhtalan sanoittaman ja itsensä säveltämän ”Kotimaa” nimisen kappaleen. Molemmat haitaristit kertoivat musiikin lomaan juhlan teemaan sopivia tarinoita. Taimo kertoi kuuluneensa vuosikymmeniä Yllivieskan veteraaniyhdistyksen toimintaan haitareineen. Haitarimusiikilla oli sotavuosina merkitystä kansan piristäjänä. Taimo kertoi Vili Vesterisestä, joka muistetaan erityisesti sotavuosien esiintymisistä sota-ajan ikeessa olevien kansalaisten ilahduttajana.
Juhlan lopuksi siirryttiin kevyempään musiikkiin. Kuultiin Lasse Pihlajamaan ”Nuoruusmuistoja”, joka menikin spontaanisti yhteislauluksi. Juhlan päätti ”Säkkijärven polkka”. Polkan tahti kiihtyi loppua kohden. Taimon taitavat sormet pysyivät menossa oikeilla näppäimillä. Yleisö lähti alkutahdeista mukaan taputtaen käsiään rytmin mukaisesti. Taimo tuumasi, että oli hyvä soittaa, kun sai aplodit heti alusta alkaen.
Tekstin tapahtumasta kirjoitti Ilkka Harmaala
