Tarinoita jäseniltä

Lintukerho Laruksen lintuilta 28.1.2025

Hei.

Kirjottelin tämmöisen jutun, jossa meitä oli mukana noin kymmenkunta EKL:n porukkaa Ylivieskan Ladun ja Lintukerho Laruksen lintuillassa

Illan päätähti oli luontokuvaaja ja luonnon ystävä Hannu Virtanen Haapajärveltä. Hän kertoi harrastuksestaan ja uusimmasta ruokinnan aluevaltauksesta haaskaluvan hankittuaan. Heti oli saanut kotkat ruokintapaikkaansa. Ruokintapaikalle päätyivät mm. liikenteen uhreiksi päätyneet eläimet kuten jänikset. Hänellä oli ruokintapaikkoja myös pienemmille tirpuuseille. Siellä oli perinteiset eväät.

Esittämänsä kuvat olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Kalajokilaakson alueelta. Jokunen kuva oli pohjolasta, joihin liittyi erityinen kertomus, joka oli esitykseen pääsyn peruste. Lintukuvat olivat niiden elämän oikeista tilanteista niiden puuhista tallennettuja. Niistä löytyi komiikkaa tai draamaa. Linnuillakaan ei aina suju kuin Trömsöössä. 

Kuvaaja oli taltioinut kuviinsa taustoiksi erilaisia valon erilailla värittämiä ja kuvioittamia maisemia, joita parhaiten esiintyy aamunkoitteissa. Siten linnut kuvissa olivat realistisia ja osa vaikeastikkin tunnistettavissa. Linnut kuvissa olivat osana kokonaisuutta. Kuvaaja kertoi aina vähintään kuvassa esiintyvän lajin. Kaikkia silmäkulman viiruja eikä jalkojen väriä ollut nähtävissä. Kokonaisuus oli kuitenkin vaikuttava, ja kuvat olivat katsomisen arvoisia. 

Nähtyihin otoksiin liittyi tarinoita kuvaustilanteesta. Lopuksi kuultiin osin tosipohjainen tarina kuukkelimetsästä. Lopuksi on mainittava, että kuvat olivat siten todellisia, ettei niitä oltu käsitelty jälkikäteen. 

Mukana ollut Ilkka Harmaala

Kirjailija Irma Hannula vieraili Porinakerhossa 28.4.2025 ja  hän on kirjoittanut seuraavan runon kokemuksestaan:

Ja puheen sorina käy.
Kaikki hymyillen kertovat juttujaan,
eikä kellään huolia näy.

Sain olla vieraana joukon tään,
minut lämmöllä otitte vastaan.
Tuosta hetkestä teitä kiittämään jään
ja teidän puheen sorinasta.

Tuo paikka on kellari Juurakon
ja siel on Eläkkeensaajien "tiimi".
Sieltä kirjoitin tämän muistelon
sieltä syntyi tää pieni riimi.

Kiitos mukavista kohtaamisista ja Hyvää kesää
Terveisin Irma Hannula

Ilkka Harmaalan juttu melonnasta, joka on julkaistu Eläkkeensaaja -lehdessä no 5/25

Maistiaisia melonnasta

Kesäisenä päivänä juhannusviikolla 2025 Yliviekan EKL:n liikuntakerho lähti kokeilemaan kajakkimelontaa. Paikaksi valittiin Kalajoen nurmikkoinen ranta uimarannan tuntumasta. Aurinko helli tapahtumaa luonnon hehkuessa alkukesän vehreyttä. Näissä olosuhteissa aloitettiin jännittävä kokeilu kirkkaan värisillä huteriksi oletetuilla aluksilla. Tai eihän kajakki oikeasti ole kiikkerä. Se vain keikkuu herkästi. Kajakki on alus, joka oikein käytettynä nojautuu tukevasti veteen. Kalusto vuokrattiin Ylivieskan Ladulta ja tuotiin rantaan heidän kärryllään. Samaan aikaan kun valmistauduttiin vesille osa porukasta laittoi kahvinkeitto ja makkaranpaisto laitteiston valmiiksi. Lähikaislikossa piileskelevä sorsapoikue sai tohinasta tarpeekseen ja poistui emon johdattelemana alavirtaan.

Käytiin kaluston ja varustusteiden esittely ja siirryttiin melonnan kriittisimpään vaiheeseen eli kajakkiin siirtymiseen. Kun kajakki on vedessä, niin siihen siirtyminen kuivana on se vaikein vaihe. Nyt ohitimme tämän vaarallisen vaiheen nousemalla kajakkiin nurmikon puolella ja vahvat avustajat työnsivät uskaliaat kokeilijat kajakkeineen vesille. Sitä ennen oli pelastusliivit laitettu tukevasti paikoilleen ja melat oikeinpäin käteen. Siitä se on telkänpoikasenkin jatkettava eteenpäin, kun pesäpöntöstä heittäytyy alas ja molskahtaa uuteen kokemukseen.

Kaikki sujui turvallisesti ja vaaratilanteet jäivät kokematta. Kun kukin huomasi, ettei kajakissa ole mitään hätää, niin siitä aiheeseen tutustuminen eteni kokeilemalla liikkumista alkukauhun hellitettyä. Myös rannan porukkalla, joka istui tukevasti puupölkyillä

turvallisuuden tunne koheni, kun uppoamisia ei tapahtunut. Jännitys melojien puolesta laukesi ja olo rentoutui nuotion ympärillä. Repuista kaivellut makkarat alkoivat kärventyä ja nokipannu porista.

Vesille uskaltautuneet nauttivat varmuuden ja luottamuksen lisääntyessä vesillä olosta. Joku jo kysyi eskimokäännöksestä. Sehän onnistuu jokaisella ensimmäiset 50%. Mutta ei sellaista taitoa tarvitse sununtaimeloja. Ei pyöräilijänkään tarvitse osata keulia tai ajaa takarattaalla nauttiakseen pyöräilystä. Meloessa voi myös rupatella mukavasti toisten kanssa, ei ole haittaavaa pärinnää

kuulemista estämässä. Tyytyväiset melonnasta maistiaiset nauttineet pääsivät onnistuneen vesireissun jälkeen nuotion ääreen herkkujen äärelle. Eräs vesillä kävijä kertoi tyytyväisenä kokeiluun osallistumisestaan, että hänen jälkikasvunsa oli ehdottomasti kieltänyt osallistumasta moiseen hullutukseen. Mutta kyllä kannatti! Ei melonta ole kuitenkaan hullumpi harrastus.